Aikaa on yhä.            Seota, ja muutenkin.         Taivas kehittyy.

         Ilman linnut kirskuvat.



MT

Puhelinkeskustelu, joka jättää entistä yksinäisemmäksi.

s.w.

Pysähtyneenä tien reunassa. Yö on hyvin tumma.

Yllä maailmankaikkeuden kohinaa.

s.w.

Nyt minä olen uloinna, ei väliä mistä katsot.          Vaikka et sinä katso.               Annat kauniiden käsiesi hosua,      ajatuksesi pois.

Ja sinä kammoksut sitä, minä tiedän,                       ihmisääntä,        lasinalaista,         hupenevaa.

Ja syyttäisinkö minä sinua tästä, en,         en,         nämä ovat sanoja minun lihastani,                                   irtoavat.



MT

 

Nojautuessani penkkiin tajuan yhtä selvästi kuin ennenkin, olevani yhtä hämmästynyt jokaisesta kerrasta, jona joku uskoo minuun, tavalla tai toisella.

Tie on musta. Auton valokiilat keltaisissa heinissä. Pimeässä vilahtaa silmiä.

Pääsenkö ikinä riittävän ylös näitä tikapuita?

s.w.